Neljas vuosi menossa tassa kuorossa. Kaksi puoliammattilaista muusikkoa ja me muut hilpeita harrastajia. Italialaista kansanmusiikkia, erilaisia kappaleita eri maakunnista. Tyo- ja protestilauluja, rakkausballadeja, riisinpoimijoiden (mondine) rallatuksia, kehtolauluja ja sita rataa. En tunne itseani ulkopuoliseksi, vaikka usein kysytaan, etta mita teen tuossa joukossa.
Esiintymisia on ollut jo kymmenia. Ensimmaisesta konsertista olin kipea monta paivaa etukateen. Jannitti niin, etta tarisin. Olen laulanut ennenkin kuoroissa, mutta isoissa kokoonpanoissa oma lallatus katoaa muiden aanien sekaan helpommin, taalla jokaisella on myos solistiosia. Onneksi en tiennyt sita leikkiin lahtiessani, olisin tainnut jaada kotiin kyyhottamaan.
Saldo on ehdottomasti positiivinen. Kuorolaiset ovat rentoa porukkaa ja harjoitukset usein varsin hauskoja. Ja olen paassyt esiintymisjannityksesta tyystin.
Quarto anno di vita del nostro gruppo musicale: due musicisti professionisti e noi altri amatori allegri. Cantiamo musica popolare italiana da tutte le regioni: canti di lavoro e di protesta, canzoni d'amore, canti delle mondine, ninnananne e molto altro. Spesso mi chiedono: "E tu che c'entri?"
Ci siamo esibiti ormai parecchie volte. Prima del primo concerto stavo male per giorni, tremavo. Ho cantato precedentemente nei cori più grandi e in una situazione del genere la voce sparisce in mezzo alle altre voci, qui ognuno ha anche delle parti da solista. Se lo avessi saputo prima probabilmente sarei rimasta a casa.
Il resoconto a questo punto è assolutamente positivo. I coristi sono davvero della gente simpatica e le prove spesso esileranti. E cantare in pubblico non mi crea più nessun problema.
Se on nyt oma. Pari viikkoa sitten harmittelin, kun tuon kassin tulin jattaneeksi kirpputoripoydalle. Etsin sita sielta viime lauantaina, tuloksetta. Tanaan nain jo kaukaa kassin yhden tutun kasivarrella roikkumassa. Onneksi hanen kiinnostuksensa ei ylittanyt omaani. Kuvassa kassin toinen puoli. Tyytyvainen, erittain tyytyvainen.
Naita olen jo ehtinyt kaivata. Kirpputorilta myoskin.
Ihana kirja, viimekesaisen Sardinian-loman sadepaivan loyto. Nimeltaan Tintinnabula, kirjoittaja Roberto Papetti. Kertoo leikkikalumuseosta, leikkikaluista ja niiden historiasta, kerailysta ja rakentamisesta... Kirjan sivuille uppoaa ja unohtuu helposti. Mukana teetauolla joen rannassa.
Kurpitsa. En viitsinyt laittaa tahan kaikkein rajuimpia otoksia; voisi tulla turhia vaarinkasityksia tai assosiaatioita sellaisia etsiville.
Koulupuvut tulivat jalleen pakollisiksi viime syksysta lahtien. Koulu-uudistus tarvitsisi kylla jotain muuta, kuin nain pinnallista muutosta. Monet ovat olleet kuitenkin tyytyvaisia: ei tarvitse miettia mita lasten paalle laittaa aamulla.
Ja mentaisko sinne talla? Kaksi mahtuu ohjaamoon, nahty on monta kertaa ja aina se jaksaa naurattaa.
Kun en nyt talla hetkella kuulu taalla juhlivien joukkoon, paatin valita sen suomalaisen, demokraattisemman, vaihtoehdon. Kylan leipomosta saa tanaan maukkaista sydanpitsoja, joista valitsin tuon perinteisen tomaatti-juusto vaihtoehdon.
Sydamen sisalla kuvia heista, jotka asuvat ajatuksissani. 
