Voitin joku aikaa sitten Lissun arpajaisissa. Paketti oli seilaillut matkalla Suomi-Italia noin kolme viikkoa (tavallisten parin paivan sijasta) ja kotitutui siis vihdoinkin eilen. Varsinaisen arpajaisvoiton, eli pulloessun (ja niitakin kaksin kappalein), lisaksi siella oli kaikkea muutakin kivaa.Hoyhenia, kaksi kiinnitysta vailla olevaa neulegraffitia, Helen Schjerfbeckin kaunis kortti, ohje Soilenkin blogissa vilahtaneisiin pikkuleipiin, kranssinsiemenia, juttu graffiti-Elinasta, lakua ja salmiakkia ja aina niin mielenkiintoinen Luontaisterveys-lehti. Kiitos, grazie.
Postimerkkeja oli joku havitellut, muttei ollut aikomuksissaan onnistunut. Joskus on tullut perille kirjeita, joista merkit on sumeilematta saksittu parempiin kokoelmiin.
Huomenna nokka kohti kotomaata. Seuraavat kolme viikkoa saan nauttia Suomen kauniista kevaasta (toivottavasti) ja hyvasta seurasta (taatusti).
Kuulumisiin
Baci
Voiko penkilla istuskelemisen laskea harrastuksiin? Joku kummallinen vietti saa istumaan alas tuommoisille paikoille. Silloin aika pysahtyy, lihakset lepaavat, sydan kiittaa ja ajatukset ovat pilvenhattaran kevyita. Ja kun kiintio on taysi ja paluu rutiineihin on edessa, hitunen rauhaa tarttuu eleisiin ja olemiseen. Penkkiterapiaa?
Taman aukon syvemmasta olemuksesta (lue: kayttotarkoituksesta, penkilla istuskelemisen jalkeen ilmaisu on hieman omaperaista) en ole viela paassyt selville. Liian korkealla oveksi, ikkuna-aukoksi liian iso. Pitaako sita kaikkea tietaakaan?
Viimekesana virkkasin paaasiassa edellistalven egyptilaisista matkamuistopuuvilloista verhon vessan ikkunaan. Kerien metsastaminen luonnonkuiduista kuuluisassa maassa oli sinallaan elamys. Ensin piti selittaa egyptilaiselle oppaalle (puhui erittain hyvaa italiaa) mita me ryhman kolme kasityohullua haluttiin. Sitten illan hilppeessa lahdettiin holkkaamaan Luxorin torin sivukujille, jonne en ehka olisi yksin lahtenyt edes paivalla. Opas kyseli joka kulmassa ohjeita paikallisilta ja vihdoin paastiin luukulle, jossa isosilmainen poikanen naytteli elavaa kysymysmerkkia. Jotenkin he saivat sovittua, etta myohemmin illalla risteilyaluksellemme joku olisi tuonut jotakin. Odotusta. Sovittuna aikana joku toinen miespuolinen tuli paikalle kainalossaan kaksi kymmenen keran puuvillapakettia. Kerat, kaikki eri varisia, kuten oli sovittu, erilaatuisia (ei sovittu) ja useat ei niin kauhean puhtaita. Otin kaikki.
