Annan syntymapaivaa en voi unohtaa koskaan.
Silloin kun New Yorkissa tapahtui kamalia oltiin meilla juhlimassa Annaa. Annan miehelle soitettiin silloin iltapaivalla ja komennettiin laittamaan televisio paalle. Siina sitten ihmetellen katseltiin, kun suorassa lahetyksessa toinen kone upposi pilvenpiirtajaan.
Annalla on jo kaikkea, ehka ei kuitenkaan viela pitsikivea.
Annalle paljon jàlkionnea. Pitsikivi toi varmaan aurinkoa pàivààn, joka 9 vuotta sitten oli kaikkea muuta kuin aurinkoinen. Olin tullut koulusta, istunut telkkarin ààreen rentoutumaan. Luulin ensin, ettà telkkarista tuli joku kauhuelokuva - keskellà pàivàà, kunnes selvisi, ettà se oli todellista kauhua - livenà. Minàkààn en unohda sità pàivàà.
RispondiEliminaOnpas aurinkoinen kuva !
RispondiEliminaSinä Päivänä oltiin juuri tultu töistä ja pölynimurikauppias oli myös ovellamme. Avattiin tv ja katsottiin porukalla uutisia ja ihmeteltiin että onkohan tuo edes totta.
Imuriesittelyä ei tehty. Eikä kauppoja.
-seija-