lunedì 27 luglio 2009

CAMARDA

Pitkia, hyvia kesapaivia. Younet vahissa, mutta joutaahan sita sitten talvella nukkua kuin karhu pesassa.

Eiliseen mahtui taas paljon.

Aamupaiva vietettiin huolettomissa tunnelmissa vuoristossa ystavien jarjestamassa urheilutapahtumassa. Ohjelmassa jousiammuntaa, bumerangin heittoa ja suunnistamista. Suunnistamista (kuten sauvakavelya) taalla ei juuri tunneta. Jarjestajat eivat olleet ensi kertaa asialla; osallistujilla oli talla kertaa kannykkapakko. Edellisilla kerroilla kun kuulemma osa suunistajista oli muuttunut eksyjiksi ja heita oli pitanyt etsia kauan pitkin metsia.

Illalla taas jotain ihan toista.
Kuoro oli kutsuttu laulamaan eraaseen kymmenista telttakylista maanjaristysalueelle Abruzzon maakuntaan. Ajomatka oli aika jarkyttava, vaikkei pahimmin vaurioituneille alueille paasekaan. Sortuneita rakennuksia ja kattoja nakyi siella taalla. Mieleeni jai menomatkalta erityisesti kaksi asiaa: ensiksi ne telttakylat. Samannakoisia kuin pakolaisleirit, joita nakee televisiosta, mutta jotka eivat edes tunnu todellisilta. Jotkut valtavan laajoja, jotkut pienempia, monissa pihoissa yksittaisia telttoja. Ja sitten ne tyhjat talot. Ennen elamaa taynna, nyt hiljaisia, ikkunat pimeina, ei ketaan parvekkeilla, ei pyykkeja, ei koiria, ei leikkivia lapsia, ei kukkia.

Camardan telttakyla oli pystytetty kauniiseen laaksoon, puron varrelle, hyvin lahelle nyt autiota kylaa ja siella asuu talla hetkella noin 200 henkiloa. Isoja sinisia perhetelttoja, valtava ruokailuteltta (jossa myos laulettiin ja soitettiin), pesulateltta, postiteltta, laakarien vastaanottoteltta, parakkivessat ja suihkut. Hiljaisia ihmisia, paljon vanhuksia, nuorisoa vahan ja vain muutama lapsi. Sen sijaan iloisen oloisia vapaaehtoistyontekijoita paljon.

Kuvia en halunnut ottaa, mielestani toisten suru ja ahdinko kuuluu sinne yksityispuolelle.

Oltiin kaikki kuorolaiset alkuun vahan jannittyineita ja ihan kuin aanikaan ei olisi kulkenut tavalliseen tapaan. Pikkuhiljaa yleisosta joku alkoi laulaa tuttuja lauluja kanssamme ja vahitellen joku alkoi hymyilla, taputtaa rytmissa mukana. Loppuillasta laulettiin kaikki yhdessa ja jotkut tanssivat valssia, minakin eraan erittain elinvoimaisen mummon kanssa. "Koska tulette uudestaan?" oli kohteliaisuuksista paras.

Heille toivon tuon alakuvan puun sitkeytta. Kivenkolosta taivasta kohti. Vaikeuksien kautta kohti uusia hyvia paivia.

4 commenti:

  1. Kuulehan, ne kävelysauvat (minulle hieman liian pitkat) on siella majalla. Saa käyttää!!!
    Tykkään suunnistaa, mutta vain marja- ja sienimaisemissa. Tänäänkin. Saaliina neljä litraa ihania vattuja. Huomenna uudelleen.

    Ihan itketti tuo kertomuksesi siitä telttakylästä. Yes, we camp! Oli viesti Amerikan presidentille. Kuinkahan kauan vielä? Talvi tulossa. Ja siella vuorilla talvi on todellinen talvi. Ei mikään turistien rantalomakohde.

    Baci!

    RispondiElimina
  2. Hulppean näköinen paikka urheilutapahtumalle! Ja varmasti ikimuistoinen kuoroesiintyminen. Tuntuu täällä niin kaukaiselta tuo maanjäristys, ettei muistakaan, että siellä on vielä telttakyliä yms...

    RispondiElimina
  3. Uskon, että veitte lohtua ja iloa telttakylään laulullanne. Osoittaa viisautta ja todellista myötätuntoa jättää kuvaaminen toiseen hetkeen ja paikkaan.

    RispondiElimina
  4. Lissu: viileaa on kesallakin noilla seuduilla oisin. Ja paivalla tuhottoman kuuma. Toivottavasti jotain tapahtuu ennen syksya. Vuoden 1980 Irpinian maanjaristyksen jalkeen jotkut joutuivat odottamaan kymmenen vuotta ennenkuin saivat katon paan paalleen.

    Pikkusisko: monet asiat on nahtava omin silmin, ennen kuin ne muuttuvat todeksi. Televisio on tehnyt meista ulkopuolisia katselijoita, jotka nakevat draamoja ympari maailmaa, mutta mikaan ei enaa oikein kosketa pintaa syvemmalta.

    Merruli: Toivottavasti. Ei minusta olisikaan reportteriksi. Sen verran kasvattava kokemus, etten enaa viitsi valittaa ihan pienista epamukavuuksista. Saan menna kohta nukkumaan omaan sankyyn, oman katon alle, huomenna voin valita liian monista omista vaatteista mita paalle laittaa ja aukaista oman jaakaapin oven ja syoda aamiaiseksi mita haluan. Hyvaa yota.

    RispondiElimina