sabato 28 febbraio 2009

Hullun tuurilla

Se on nyt oma. Pari viikkoa sitten harmittelin, kun tuon kassin tulin jattaneeksi kirpputoripoydalle. Etsin sita sielta viime lauantaina, tuloksetta. Tanaan nain jo kaukaa kassin yhden tutun kasivarrella roikkumassa. Onneksi hanen kiinnostuksensa ei ylittanyt omaani. Kuvassa kassin toinen puoli. Tyytyvainen, erittain tyytyvainen.

Naita olen jo ehtinyt kaivata. Kirpputorilta myoskin.

Ihana kirja, viimekesaisen Sardinian-loman sadepaivan loyto. Nimeltaan Tintinnabula, kirjoittaja Roberto Papetti. Kertoo leikkikalumuseosta, leikkikaluista ja niiden historiasta, kerailysta ja rakentamisesta... Kirjan sivuille uppoaa ja unohtuu helposti. Mukana teetauolla joen rannassa.

3 commenti:

  1. Kauan eläköön kirpputorit! Aarteita, aarteita. Ongelmia tulee vasta, kun koti alkaa olla varsinainen kirpputorimuseo. Pitäisi mahtua syömään, liikkumaan ja nukkumaan. Kun kaappien ovet eivät mahdu kiinni ja kellarin komeron alimmat kerrostumat ulottuvat vuosikymmenien taakse. Siksipä toisessa kodissa on paljon tyhjää tilaa, vai onko?

    RispondiElimina
  2. Mikä siinä onkin kun toiset tekee hyviä löytöjä kirpparilta. Omiin silmiin ei löydöt tahdo osua. Kuljenko sitten vain liian nopeasti etten ehdi huomaamaan.
    -seija-

    RispondiElimina
  3. Liisa: anna hyvan kiertaa.

    Seija: kirpputorisilma kehittyy vuosia myoten. Kierrellen ja tutkien, ei niinkaan ostellen mita sattuu. Ei mitenkaan valttamaton taito tai edellytys hyvaan elamaan.

    RispondiElimina