Samaan lauantaikierrokseen kuului myos puutarha Viterbon lahella Bagnaia-nimisessa kylassa. Tama puutarha - samoin kuin edellisen postauksen palazzo Farnese - on 1500-luvulta. Kaunista, nain syystalvella vahan surumielisen haikeaa. 
Olen taalla Saapasmaassa asunut jo ihan kunnioitettavan maaran vuosia, mutta aina loytyy uutta ja ihmeellista. Lauantairetki taalta vahan lanteen. Kylla teki taas hyvaa nahda jotain uutta ja ihmeellista. Ihmeellista oli jo sekin, etta tuo palatsi on oikeasti viisikulmainen, vaikkei sita kuvasta mitenkaan huomaa.
Onneksi on olemassa Hyvia Paivia. Niiden avulla paasee voitoille pahoista paivista ja niista saa myos voimaa tuleviin koitoksiin. Eilen oli hyva paiva ja tanaankin viela hymy on herkassa.
***
Lisaa paivasta voi lukea Lissun blogista.
Kaunista syksya pitaa. Epamaaraiset muodostelmat kuvan ylaosassa eivat ole tietenkaan pilvia, vaan vuodenaikaan kuuluvaa aamu-usvaa.
Italiassa ei tarvitse menna valttamatta Roomaan, Firenzeen tai Venetsiaan ihailemaan taidetta ja arkkitehtuuria. Pienemmista kaupungeista ja ihan pikkuruisista kylista voi loytaa vaikka minkalaisia elamyksia.
Kiiretta pittaa, ei meinaa pysya mukana.
Viimeoinen vieras: myohaiskesan myrsky.
No niin.
Puglialainen keramiikka on kaunista, kaytannollista ja arvostettua. Viela sita myos tehdaan seudulla paikallisin katosin. Koristekuvioista tyypillisimpia nuo taplakukat, kukot ja oliivinoksat. 
***
Monta paikkaa tuli lomalla katsastettua, mutta yksi suosikeista oli ehdottomasti Otranto Adrianmeren rannalla. Ylakuvassa kaupungin ranta. 
Paljon ei kurssin aikana jaanyt vapaa-aikaa, mutta kun kurssisaleja oli kolmessa eri paikassa ehti siina paikasta toiseen kavellessa jonkun verran katsella ymparilleen. Vaikutteita kaupunki on saanut vahan sielta taalta, muun muassa kreikkalaisilta, vahvimmin siella korostuu kuiten runsas barokki. 
Loman alkuun kuului viiden paivan tanssikurssi Galatinassa. Silla valin kun ylakuvan piazzan kuninkaat lepasivat illan koitoksia varten (juoksivat liikenneympyrassa ja haukkuivat isojen ja hienojen autojen renkaille, miten niista olikin kehittynyt niin merkkitietoisia?) me 80 hikoiltiin kansantanssien parissa. Kurssilla ei saanut ottaa kuvia/filmata eika aanittaa. Eli olen nyt sitten vaarallinen rikollinen ja alakuvan takia varmaan joudun vankilaan. Eli jos postaukset loppuu tahan, niin tiedatte mista tulla etsimaan.
Taman viikon olen saanut nauttia ihan erinlaisesta musiikista: kotikylalla on menossa viikon kestava klassisen musiikin kurssi. Viulun, alttoviulun, oboen ja pianon soittoa kuulee joka paikassa. Yksi harjoitussaleista sattuu olemaan talla kadulla ja siella nytkin joku harjoittelee alttoviululla. Olisin kurkistanut ovesta sisalle, mutta vahinko, etta se oli tiukasti kiinni. En ole viela NIIN rikollinen, etta menisin ovesta sisalle lupaa kysymatta.
Perhetta kohdanneesta surusta ilmoitetaan jo ulko-ovella:
Tai sen voi aistia herkasti paivan pyykeista:
Gallipolin kaupungin uimaranta naytti nainkin houkuttelevalta. Mikas tuommoisessa paikassa olisi asua?
Naista voisi sitten vaikka kehitella lounasta. Peperoncinon kanssa kannattaa silti olla varovainen, muuten voi joutua kutsumaan palokunnan liekkien sammuttamiseen.
Haaveilijan ikkuna. Nakoala suoraan ulapalle.
Useat kaupungin kirkot pitavat kesaisin ovensa auki koko paivan ja vierailijat saavat kuunnella asiansa osaavien oppaiden kertomuksia siina samalla. Keramiikkalaattalattiat ihastuttivat monipuolisuudellaan.
Veneet ja verkot kaytossa, ei tosin kuvanottohetkella keskipaivalla. Silloin viisaat pakenevat varjon puolelle. Meikalainen vaan ei innostukseltaan joutanut viisastelemaan.
Gallipolin kujilla maleksiessa voi loytaa itsensa kalanpyydysten houkuttelemana ihmeelliselta pihalta.
Kerailijasielu on ripustellut kokoelmansa kaikkien ihailtavaksi. 
Ylakuvasta voi tarkkasilmainen havaita myos alakuvan aarteen.
Kukahan talla on ommellut ja mita?
