Aamulla kuvailin kaunista kirkkoa naapurikylassa.
Selan takana, viereisella kukkulalla, nakyi tammoinen kummallisuus. Meni vahan aikaa ennenkuin hahmotin sen rivitaloksi.
Asuukohan siella onnellisia perheita?
mercoledì 25 febbraio 2009
Sekalaista
Tassa viela perhepotretti viimeisen tulijan eli pikkulaukun kanssa. Nyt riittaa, ei enaa tata variskaalaa vahaan aikaan.
Aamulla kuvailin kaunista kirkkoa naapurikylassa.
Selan takana, viereisella kukkulalla, nakyi tammoinen kummallisuus. Meni vahan aikaa ennenkuin hahmotin sen rivitaloksi.
Asuukohan siella onnellisia perheita?
Aamulla kuvailin kaunista kirkkoa naapurikylassa.Selan takana, viereisella kukkulalla, nakyi tammoinen kummallisuus. Meni vahan aikaa ennenkuin hahmotin sen rivitaloksi.
Asuukohan siella onnellisia perheita?
Iscriviti a:
Commenti sul post (Atom)
Saankos joskus lainata? Just mun värit mustan höysteeksi kevättä odotellessa, ettei olisi aina niin yksitoikkoisen näköistä! Heh! Liisa
RispondiEliminaNo eipä olisi rivitaloksi ihan heti arvannut!
RispondiEliminaSöpö pikkulaukku.
Tuosta Sinun kuoroharrastuksestasi haluaisin vielä kommentoida. Oli niin mukava päästä silloin kerran seuraamaan harjoituksianne ulkona lämpimässä pimenevässä illassa ja sitten vielä varsinaista esitystä. Olitte tosi hyviä ja Sinulla on kaunis ääni; älä vain lopeta laulamista. Siellä konserttipaikalla (sisällä) oli vain niin kylmä , niin kylmä !
-seija-
Liisa: Lainata saa aina.
RispondiEliminaSeija: Kiitos, koska tulet taas kaymaan? Joko olet palannut kuoromaailmaan?
Tiedatko, nama varit eivat ole, jos niin voi sanoa, minun vareja mutta nyt kun naita tuotoksiasi katselee, olen aivan myyty. Upeita ja hyvin soinnutetut varit.
RispondiElimina