Aarteita

Merenrannan puutteessa joki toimii sen sijaisena. Jokea kaarrellen myotaileva tie on tasainen ja turvallinen kavelyreitti. Picnic-paikkojen penkeilla luen, teen kasitoita, otan aurinkoa, harrastan tai chi:ta ja hiljaisina paivina laulan. Siella olen tavannut muitten kaksijalkaisten ja niiden tavallisten nelijalkaisten lisaksi muitakin vastaantulijoita; villisikoja (isoja ja hellyttavia viiruselkaisia pienia), kettuja, vesirottia, kaiken kokoisia ja varisia kaarmeita, joutsenia, siileja, fasaaneita, kurkia ja kaikkia siita pienempia mahdollisia vesilintuja. Kuningaskalastajankin kerran nain ihan lahelta ja ilman kiikaria. Kilpikonna ja amerikoista tuodut ravut ovat ihmisen lisaamia. Lokit sen sijaan ovat loytaneet tanne tiensa yksinkertaisesti seuraamalla jokea merelta ylajuoksuun. Uusin tuttavuus ovat nuo isot jokisimpukat, eivatka nekaan kuulu alkuperaisiin asuttajiin. Helmiaisen heijastukset ovat upeita. Jokihelmista tehdyn kaulakorun olen saanut synttarilahjaksi pari vuotta sitten.