Kuljeskelen mielellani hautausmailla, olipa maa mika tahansa.Ylakuvassa kotikylan hautausmaan sisaankaynti. Latinaa taitamattomana kuvittelin kirjoituksen tarkoittavan sielujen puistoa (parco delle anime italiaksi), kunnes joku viisaampi valaisi, etta se tarkoittaakin "en saasta ketaan" (non risparmio nessuno) itsensa Kuoleman lausumana.
Talla hautausmaalla lepaa Aldo Moro, terroristien vuonna 1978 murhaama Italian entinen moninkertainen paaministeri. (ei kuvassa)
Ja taman vaatimattoman rosmariinipenkin alle on haudattu vuonna 1999 Daniele. Oscar-voittaja vuodelta 1970. 
Hautausmaan kyltin olisin minäkin mutu-tuntumalta kääntänyt henkien puistoksi tms. Piti oikein kurkistaa netissä latina-suomi -sanakirjaa. Ja toden totta, nemo tarkoittaa ei kukaan! (vrt. Kapteeni Nemo). Latina on kyllä italian äiti, mutta äidit ja tyttäret/pojat eivät aina ole toistensa kaltaisia. Lissu
RispondiEliminaJuu, hautausmaat ovat minustakin ihania, kaikkialla, paitsi Kiinassa, jossa ihmisjäänteet lykätään mihin vain ojanpientareelle tienvarteen. Sinne tänne, miten vain. Haudaksi paikan paljastaa pieni yllättävä kohouma maassa ja mahdollisesti jopa hautakivi. Useinmiten vain muutama risu tökkäisty kummun huipulle.
RispondiEliminaLissu: ai et uskonut heti selityksiini. Ihan hyva vain, eihan sita koskaan tieda.
RispondiEliminaVilijonkka: oliskohan se yksi aarikommunismin tuloksista. Ihmisia ei ole nahty yksiloina, vaan yhteiskunnan rattaina ja siksi aika arvottomia. Vai juontaakohan perinne pidemmalle ajassa. Hmmm, mielenkiintoista.
Ei kun en uskonut itseeni. Ja hyvä niin, sillä enhän minä ihan aina ole oikeassa. Pientä eppäilystä pitää aina olla. Lissu
RispondiEliminaTuosta hautaamisesta. Taitaapi siinäkin juuret olla syvällä kussakin kulttuurissa, johon uskontokin luettaneen. Ja sitten ovat nuo sodassa tai 'puhdistuksissa' kuolleet, joilla esim Euroopassa toisen maailmansodan aikoihin 'vihollisen' silmissä ei ollut mitään arvoa. Lissu
RispondiEliminahuh, aikamoinen tervetulo-toivotus heti portilla;)
RispondiEliminaminäkin tykkään hautausmaista. viimeksi Pariisissa ollessani piti taas käydä Pere lachaisen maalla..
Minakin tykkaan hautausmaista.Rauhoittavia paikkoja.
RispondiEliminaMeidan melkein naapurissa on muutamia hautoja, hyljattyja mutta mielenkiintoisia. Hoksasin juuri etta siitahan pitaa kayda ottaa kuva.
Kun opiskelin Saksassa, menin aina ystäväni kanssa lauantaisin hautausmaalle kävelemään ja istuskelemaan. Se rauha rauhoitti meitäkin. Yhtä aikaa surullista, mutta niin haikean kaunista, elämään kuuluvaa.
RispondiEliminaRosmariinipenkki on kaunis, siellä ehkä vaatimaton, täällä se olisi helmi, jos selviäisi. Arkinen ehkä, mutta kaunis.
Lissu: epaily on viisasta.
RispondiEliminaOuti: "sielujen puisto" kuulostaisi kylla paljon lohduttavammalta.
Pikkujutut: kay ihmeessa kuvaretkella, mielenkiintoista verrata eri kulttuureja kaikilla asteilla.
Himalainen: olen kuvitellut olevani aika yksin taman hieman oudon taipumukseni takia ja arvaa helpottaako lukea, etta on meita muitakin.