Joku paiva sitten voitin Annaliisan blogiarvonnassa ja eilen postipoika (kylla, nimeenomaan poika talla kertaa) kolkutteli ovella. Ja voi mika yllatyksen yllatys: paketista purkautui vaikka mita mielenkiintoista kasinkirjoitettujen ja kuvitettujen ohjeiden kanssa. Meikalaisen kielitaidolla olisi pakkauksista ymmartanyt vain ne harvat englannin sanat ja jotkut paivamaarat. Eipa muuta. Eli sydamellinen kiitos Annaliisalle makuelamyksista ja selkeista selostuksista.Eilen tuli jo kavereitten kanssa maisteltua kekseja ja hyvin nayttivat kayvan kaupaksi. Paatettiin jarjestaa yhdessa korealainen (?) illallinen ja kertoa sitten lisaa kokemuksesta.
Tahan on ihan pakko lisata muutama huomio:1. Blogimaailma on ihmeellinen. Ja taman ovat huomanneet jo monet ennen minua, ei siis mikaan uusi ja omaperainen ajatus.
2. En ole kai koskaan voittanut missaan arpajaisissa. Nyt onnisti heti ensimmaisella kerralla. Tuntui hyvalta.
3. En tunne Annaliisaa entuudestaan eli tama kohta ei koske millaan lailla henkilokohtaisesti hanta. Eli: en yleensa kritisoi Italiaa tai italialaisia sen kummemmin. Asun ja elan taalla ja yritan noudattaa paikallista sananlaskua: "ei pida sylkea lautaselle josta syo". Mutta. Taalla saa turhan usein kuulla lupauksia, joita ei koskaan toteuteta ja monesti ei aiotakaan toteuttaa. Tunnustan, etta teen sita joskus itsekin, pahaa tarkoittamatta. On helppo luvata ja yhta helppo joskus unohtaa lupauksensa. Annaliisan paketti muistutti, paitsi hanen itsensa anteliaisuudesta, niin myos yleisemmin suomalaisten rehellisyydesta ja seisomisesta sanojensa takana.
4. Olen liikuttunut ja kiitollinen.
Onnea, onnea, onnea vaan! Säilytäthän paperit ja pakkauskuoret, prego!
RispondiEliminaLenneltyäni nyt ahkerasti muutaman vuoden ajan Suomen ja Italian väliä, allekirjoitan tuon lupausten pitämisen eron. Toisaalta italialaisten lupaukset ilmaistaan niin hurmaavasti, ettei voi loukkaantua, jos lupauksia ei sitten pidetäkään, kun taas suomalaiset pitävät lupauksistaan kiinni joskus hinnalla millä hyvänsä. Molempi parempi - kun eron tietää. Liisa
Korealainen illallinen kuulostaa aivan ihanan erilaiselta ja kiinnostavalta, varmasti herkullista. Tekstitkin on niin kiehtovia.
RispondiEliminaMinullakin on täällä kotona kevättä odottamassa Annaliisalta aivan ihana pieni paketti: sitruunabasilikan siemeniä. Sekin oli Annaliisan ystävällisyyttä, hän tarjosi siemeniä blogissaan. Olin niin iloinen, kun sain viehättävän kirjekuoren ja sen sisällön. Siksi ehkä odotan kevättä vieläkin malttamattomampana kuin yleensä.
Sinulla oli täällä blogissa aivan upeita tunnelmallisia kuvia, vähän kuin pieni Italian matka. Mukavaa tällaiselle Italiaan hurahtaneelle
Liisa: Alkuun en tosiaan ymmartanyt kultturieroa ja olin aina pettynyt. Nyt ajattelee heti, ettei lupausta kuitenkaan pideta, eika sekaan ole hyva. Luottamus menee valilla koko kansaan.
RispondiEliminaHimalainen: Korealainen kirjoitus on tosiaan kaunista. Taidan kehystaa ja ripustaa pakkaukset seinalle.
Laittelen kotiseutukuvia siis lisaa pikkuhiljaa.