giovedì 23 aprile 2009
ANGOLI
Voiko penkilla istuskelemisen laskea harrastuksiin? Joku kummallinen vietti saa istumaan alas tuommoisille paikoille. Silloin aika pysahtyy, lihakset lepaavat, sydan kiittaa ja ajatukset ovat pilvenhattaran kevyita. Ja kun kiintio on taysi ja paluu rutiineihin on edessa, hitunen rauhaa tarttuu eleisiin ja olemiseen. Penkkiterapiaa?
Iscriviti a:
Commenti sul post (Atom)
Tuosta suihkulähteestä olen täyttänyt juomapulloni. Vuorilta tulevaa raikasta juotavaa. Tuolla penkillä olen istuskellut ajattelematta yhtikäs mitään. Siis rentoutunut täysin. Tuo cantina voisi olla kissojen salainen kokoontumispaikka. Kissojahan kylässä on. Ja kissoihin intohimoisesti suhtautuvia hoitajia. Lissu
RispondiElimina