giovedì 18 giugno 2009

GREGGIO

San Francesco d'Assisin vaikutusalueeseen kuuluneeseen Greccioon on taalta lyhyt ajomatka vuorten yli Rietin laaksoon. Siella kyseinen pyhimys vuonna 1223 esitteli ensimmaisen jouluseimen, jonka kokoaminen nyt kuuluukin jokaisen itseaan kunnioittavan italialaisen joulutouhuihin, niin kuin joulukuusen koristaminen melkein jokaisessa suomalaisissa kodissa vuoden loppupuolella.
Greccio kuuluu myos "cammino di san Francesco"-nimiseen, 80 kilometria pitkaan, pyhiinvaellusreittiin.

Useimmat paikalliset tuntevat Greccion sen seimimuseon takia. Seimia on kymmenittain, eripuolilta maailmaa saatuina lahjoituksina. Alla olevassa kuvassa yksi japanilaisista, perijapanilaiseen, niukkaan tyyliin.

Ehka hyva ilmasto Greccion seudulla on saanut mannyn tuottamaan tallaisen kapysadon.

Lisaa voi lukea taalta.

11 commenti:

  1. Varmaan Fransiskus Assisilainen nautti myos seudun kulinarismista. Onneksi Grecciossa on sen tyrpean ravintolan lisaksi se piazzan ihana baari-ravintola, jossa autenttinen emanta autenttisessa tyoessussaan toi poytaan mita maukkaimpia herkkuja keittiostaan. Ja ah se talon viini! Semmoista ei kaupan pulloissa saa.

    RispondiElimina
  2. Minnuu taas mietityttää miten tuo talo/linna tai mikä ihme tuo pytinki nyt onkaan, on rakennettu tuohon vuorenkylkeen. Siinä on joku saanut kantaa kiveä jos toistakin.

    RispondiElimina
  3. Lissu: askeettina taisi olla vahemman perso naille maallisille huvituksille. Kuulemma soi lattialla lienta aina samasta kupista ja horppasi vetta paalle.

    Soile: sanos muuta. Kuvassa oleva on luostari, rakentaminen aloitettu 1200-luvulla. Muutama sata metria rinnetta alas ja olis tasankoa kaytettavissa hehtaarikaupalla. Tulisikohan kysymykseen taas ne puolustusjutut? Kivea kylla loytyy, kallion kainaloon kun kerran on rakennettu. Puusta taalla ei kannata rakentaa, talo menis alta tuholaisten ahnaisiin suihin.

    RispondiElimina
  4. No enpä välttämättä olisi halunnut olla rakentamssa tuota pytinkiä tuonne vuorenkylkeen. Enkä kyllä haravoimassa noita käpyjäkään, kun ne tippuvat ruohikolle...

    RispondiElimina
  5. Onpahan tosiaan paikkaan rakennettu tuo paikka ja
    varmasti hienot näkymät sieltä.

    RispondiElimina
  6. Pikkusisko: mysteeri tosiaan. Munkeilla on aikaa ja karsivallisyysharjoitukset kuuluvat paivaohjelmaan. Tai mistas mina tiedan, luulen vaan.

    Satu.p: nakymat laaksoon todella upeat. Silma lepaa ja samalla sielu.

    RispondiElimina
  7. Kommentoin jo eilen, mutta kommenttia ei näy...

    Piti vain sanomani että kaunein mänty mitä olen ikinä nähnyt ja mielenkiintoinen paikka tuo muutenkin.

    RispondiElimina
  8. Liivia: oikuttelut kuuluvat nakojaan bloggerin perusominaisuuksiin. Kiitos kun kayt taalla usein.

    Luostari ja koko seutu (ja koko maa) on vierailun arvoinen. Kuuluu niihin helmiin, joita hatainen turisti ei aina ehdi ihailemaan kuuluisampien paikkojen viedessa huomion. Parempi ehka niin, sailyy rauha, joka on tuollaiselle kohteelle sen nautittavuuden edellytys.

    RispondiElimina
  9. katselin viikko sitten Ranskan tv:stä hyvän dokumentin etelä-Ranskan metsistä ja siellä oli myös juttu luostarista, joka oli aivan tuohon tapaan rakennettu, vastaavan näköiselle paikalle. Paikka oli metsäkävelyn päässä, sinne pitää oikein menemällä mennä mutta oi...toivoisin pääseväni.
    Se oli lumoavan kaunis ja hyvin, hyvin kiinnostavan oloinen paikka.

    Upea käpysaalis tuossa!

    RispondiElimina
  10. Violet: monissa tallaisissa luostareissa voi myos yopya tai vaikka viettaa pidemmankin aikaa. Miksi ei, erilainen loma.

    RispondiElimina
  11. Juu, tiedän, ja se on ollut yksi haaveeni pitkään. Viettää vaikka edes viikko ja osallistua töihin.
    Yksi aivan suosikkikohde olisi Mont St MIchel (ei kovin originaalia...)mutta oikeastaan mikä muukin luostari kelpaisi.

    RispondiElimina