Parnussa piti kayda, kun mummo kehui sen pitkaa valkoista hiekkarantaa. Aikaa oli sen verran niukasti, etta matkakaveri tutustui mieluummin kaupungin (?) keskustaan, mutta minua ranta veti puoleensa vastustomattomasti. Kaveri kylla suojeluspuuskassaan ensin meinasi ettei jattaisi minua yksin autiolle rannalle -EI MISSAAN TAPAUKSESSA-. Mummolle kiitoksia vihjeesta, kannatti. Ja kaikista vaaroista (???) huolimatta olen taalla viela kertomassa asiasta.
Rantaa tosiaan riittaa. Sen pohjoispaassa on kaksi parin kilometrin mittaista aallonmurtajaa.
Rantaviivaa pitkin kulki myos joutsenten muuttolentoreitti. Ensimmaiset kaksi lensivat aivan paani paalta. Olin niihin ensin selin ja kummastelen erikoista aanta. Vasta kaantyessani tajusin sen olevan vahvojen siipien havinaa. Upea kokemus.
Olisikohan nama nyt sitten sen Erittain Vaarallisen Otuksen jattamia jalkia?
Onneksi pelastuit tuolta Erittain Vaaralliselta Otukselta. Jaljet rantahiekassa olivat suorastaan hiuksia nostavat. Mummo kylla tietaa. Oltiin siella kerran viikko hanen kanssaan lillumassa.
RispondiEliminaKyllä saa ihmetellä miten uskalsit tuollaiseen vaaralliseen paikkaan!
RispondiEliminaEdellisenä päivänä vilkuilin lentokoneen ikkunasta juuri noita mahtavia hiekkarantoja. Me olimme myös miehen kanssa TOSI vaarallisessa paikassa. Meitä oli peloteltu, kuinka meidät ryöstetään ja tullaan huijatuksi Riikassa, mutta toisin kävi!
Lissu: kylla olis naurattanut kun melkein kaksimetrinen ja muutenkin runsas uros rupesi rintaaanella leikkimaan bodyguardia. En nauranut, olis voinut tykata huonoa.
RispondiEliminaSatu.p: EI VOI OLLA TOTTA. Jos oikein osasin helmitaululla laskea oltiin Riikassa samaan aikaan. En ehtinyt suomilomalla Ouluun, mutta olis voitu vaikka tavata Latviassa! Tieda vaikka olis keskustan kujilla toistemme ohi kavelty. Ihan kuin jossain filmissa!
Riikan vaarallisuudesta olen myos kuullut uhkailuja. Kaksi kertaa siella oltu, molemmilla kertaa auto taydessa lastissa eika koskaan ole edes ollut sellaista epavarmaa tunnetta, ei epailyttavia tyyppeja ymparilla hyorimassa. Kukahan tuommoista negatiivista propagandaa ympariinsa levittaa? Ettei olis entinen isoveli asialla?
Taas niin kauniita kuvia. En ole koskaan käynyt Parnussa. Pitäisi joskus vielä päästä sinnekin.
RispondiElimina:-) Olipa hyväntuulinen postaus, Pärnuun pitää siis päästä joskus kokemaan huimia seikkailuja!
RispondiEliminaVoi miten hieno tuo tapetti ensimmäisessä kuvassa...Ja rantakuvat ovat hienoja.Olen itsekin käynyt samaisella rannikolla ja hieno se on...otuksia en tsin ikäväkyllä nänyt -enkä niiden jälkiäkään ;D
RispondiEliminaAnitta: ei tarvi lahtea minnekaan kauemmas etelaan, jos rantalomalle kaipaa.
RispondiEliminaMaahiska: nakojaan seikkailuun voi tietamattaan joutua mita ihmeellisissa paikoissa. Australiassa tai Parnussa.
Aurinko ja Kuu: kiva kun huomasit tapetin. Se oli yopaikan aamiaishuoneessa. Nautiskelin siella viela toisenkin teekupillisen ihan vain seinia tuijotellen ja ilmapiiria nuuhkien.