Riikassa iltapaiva. Olo oli vahan kuin niilla japanilaisilla turisteilla, jotka tulevat Euroopan kiertueelle: 15 maata kolmessa paivassa. No meilla oli tavoitteena VAIN 9 maata seitsemassa paivassa.Siis Riikassa jo toista kertaa. Keskusta on naminami. Tarpeeksi pieni, ettei kenganpohjat puhkea, mutta riittavan iso ja monipuolinen, ettei tarvitse kulkea koko ajan ympyraa samoja katuja pitkin. Tuomiokirkon aukiolla tapahtui kaikennakoista: olutfestivaalit (niin viileaa, etta asiakkaita hemmoteltiin villahuovilla, minen olis tarennut edes untuvapeitolla), valokuvanayttely: kuvia Latviasta vuonna 1987 ja kaksikymmenta vuotta sen jalkeen eli 2007. Kuvaajia oli ollut mukana tuhansia ja esilla vain murto-osa otoksista. Jotkut jarkyttavia, varsinkin sielta viime vuosisadalta. Orpokodeista esimerkiksi. Uudemmat olivatkin sitten jo vahan iloisempia. Toivoa taynna.
Meripihkakaupassa menossa ikkunan somistus. Mallinuken torso oli paassyt hellaan kasittelyyn.Me ostettiin pihkamme torikauppiaalta uhmaten kaikkia aitousvaroituksia.
Ihmeitten ihme. Tuomiokirkon tornia ymparoi pyorea sateenkaari!Riikasta mukavia tunnelmia voi kayda katselemassa myos Satu.peen blogista.
Kiitos taas näistä mukavista matkakertomuksista !
RispondiElimina-seija-
Tuota rinkulaa auringon ympärillä sanotaan haloksi. Korjaa yks näsäviisas :)
RispondiEliminaSeija: ole hyva! Ennen Riikaa muuten pysaytti poliisi. Kaveri ajoi ja silta kysyttiin ajokorttia. Repaleiselle vaalanpunaiselle kortille poliisi puisteli paataan, sanoi etta ompa vanha ja viittasi tyynesti jatkamaan matkaa. Mietittiin siina sitten matkan jatkuessa, etta ymmarsiko tyyppi sen todella olevan ajokortti, eika esimerkiksi jonkun klubin jasenyyslipuke. Niin vahan siihen "lukemiseen" kului aikaa.
RispondiEliminaSoile: kylla olet ihailtavan viisas! En ole muuten ennen halkoja taivaalla nahnytkaan.
Juuri samoilla nurkilla, mutta edellisenä päivänä!
RispondiEliminaSaat Riikan tuntumaan seuraavalta mahdolliselta lomakohteelta. Kiitos! Jätin muuten blogiini sinulle haasteen :-)
RispondiEliminaSatu.p: ai niinko se sitten olikin. En onnistunut laskuissani edes helmitaululla.
RispondiEliminaLinnea: voin suositella ja niin moni muukin. Ei tule niin ahky olo kuin jossain suuremmissa paikoissa.
No taytyyhan tuo ottaa vastaan, kiitos.
Hei, löysin blogiisi Piilomajan kautta, en vielä ole pitkalle ennattanyt lukea mutta nuo virkkaamasi kupposet pysahdyttivat.
RispondiEliminaMinua on purrut virkkaus karpanen ja olisi kiva tietaa onko noiden tekemisessa jokin niksi?
Aion jatkaa lukemista, kauniita kuvia nayttaa ainakin olevan tarjolla
Paevi: tervetuloa!
RispondiEliminaKuule ei paljon yksinkertaisempaa mallia juuri ole. Periaate on sama, kuin sinisessa pipossasi. Ensin pyorea pohja, kun se on tarpeeksi iso kaventaa seuraavilla kierroksella sopivasti ja jatkaa reunaa halutun korkeaksi. Virkkasin kaksinkertaisesta puuvillasta niin sain aika tuhteja, isompia voisi tietysti vahan kovetella sokerivedella, jos ei kesta niiden lerpsuuntumista. Ei muuta kun hommiin. Vaarana, etta kaikki piironginpaalyset tayttyvat naista ennekuin huomaatkaan.
Itse olen seikkaillut autolla kerran Riikassa etsiessani tieta Jurmalaan, yhteen lempipaikoistani. Kokemuksesta tiedan nyt, ettei Riikaan tartte edes ajaa, vaan reilusti Via Baltiaa ohikaupungin(n 40 km tai jotain). Siella on sitten hyvat viitata kaantya oikealle. Suosittelen Jurmalan hiekkarantoja ja pitsihuviloita, meripihkasta puhumattakaan-
RispondiElimina