Pitkan matkan viimeinen pysahdyspaikka. Rantakaupungissa Triesten ja Venezian valilla. Merta nakyi edellisen kerran Jurmalassa. Siella piti olla talvitakki tiukasti ylla, taalla talviturkki jai tuonne mereen.Tuntui taivaalliselta paistatella auringossa ja nauttia melkein tyhjasta rannasta.
Matkakaverikin sai mielenrauhan, kun vihdoin sai kunnon kahvia (espresso) ja tuttuja savukkeita.
Sisko kysyi puhelimessa matkan jalkeen (hei vaan sinne pohjanmaalle!), etta lahtisinko uudestaan. Vastasin, etta lahtisin, mutten heti seuraavana paivana.
Nyt voisin jo lahtea. 
Ensi toukokuussa toisin pain. Naisporukassa.
RispondiEliminaNuo tyhjät rannat varjoineen ovat niin kuvauksellisia.
RispondiEliminaTyhjät rannat on muutenkin parhaita.
Koskahan itse saa nauttia lämpimästä vedestä. Tuskin ainakaan tänäkään vuonna.
Ihanat kuvat! Noilla tyhillä rannoilla haluaisin olla. Täysille rannoille minua ei saa sitten kirveelläkään.
RispondiEliminaLissu: sitahan voisi harkita.
RispondiEliminaLiivia: eihan sita tieda, vaikka minkalainen intiaanikesa Suomeen viela tulee.
Satu.p: no ei minuakaan. Rakastan merta, mutta kaynkin siella enimmakseen talvella. Silloin rannoilta loytaa myos kaikkea mielenkiintoista.