sabato 12 settembre 2009

OGGI

No niin.

Vapautan teidat valiaikaisesti lomakuvista. Ilmoitan kuitenkin kaikille pahaa pelkaaville, etta niita riittaa viela jatkossakin, mutta nyt tuli semmoinen tunne, etta voisi jo palata nykyhetkeen. Ja taallahan paatan mina :)

Eilinen lopetti unelmoimiskauden tehokkaasti kahdesta syysta:

1. vein aamulla auton pikanaytille, kun pohjasta kuuluva klonksutus vahitellen kavi hairitsevaksi. Kolmen tunnin etsinnan jalkeen vika loytyi: iskunvaimentaja rikki. Uudessa autossa ei sellaista pitaisi tapahtua, eika kai koskaan muulloinkaan. Siis riskipeli on ollut alla jo jonkun kuukauden, myos siella lomalla. Veti pikkuisen hiljaiseksi seka korjaajan etta minut.

2. eilinen paivamaara kertoo varmaan kaikille mista toisesta syysta on kysymys. Paivaunien sijaan katsoin tapahtumasta kertovan dokumentin, jossa terroristi-iskuista pelastuneet kertoivat kokemastaan. Onko olemassa ketaan, joka EI muista mita oli tekemassa, missa ja kenen kanssa silla hetkella, kun kuuli uutisen?

4 commenti:

  1. Voehan autot! Milloin niissä ei ole tarpeeksi nesteitä. Milloin jarrupalat on lähes sököinä. Milloin iskarit pettää. Onneksi on Paolo! Ei tartte itse ymmärtää muuta kuin jonkin verran liikennesäännöistä. Tietysti täytyy muistaa tankata ja jotain sen tapaista pientä. Mukavia kuitenkin ovat, ainaskin silloin kun sieni- ja marjamaat ovat hieman kauempian!

    Olin just tullut töistä ja avannut telkkarin (minulla vielä silloin oli se pömpeli), kun siellä livenä näytettiin kaksoistornien elävä ihmishelvetti. Sitä oli vaikea ensin uskoa todeksi. Mutta kun sitten näky ei ollutkaan vain televisiodraamaa, istuin kiikkutuolissa pitkään ja vedet vain valui silmistä. Että osaa ihmisten olla vaikeaa elää toistensa kanssa ilman kauheuksia. Maailma on muuttunut vuosituhansien aikana, mutta ei ihminen. Ikävä kyllä!!! Ja kun tietää, että tälläkin hetkellä maailmassa tapahtuu kaikenlaista (telkkarin ulottumattomissakin), ainoa mistä voi olla vastuussa, on oma itsensä. Eikä senkään kontrolloiminen aina onnistu.

    RispondiElimina
  2. Sillä karmeella hetkellä oltiin juhlimassa mieheni orkesterin levynjulkkareita. Tulikin aika tummat bileet, joissa levy jäi sivuseikaksi. Olin silloin raskaana ja surin, että lastakin vielä tekemässä tällaiseen maailmaan.

    Ei haittaa lovakuvien mättö yhtään, erittäin mielelläni minä ainakin katson lisää!

    RispondiElimina
  3. Olin tuolloin ajelemassa autolla töistä kotiin, kun kuulin asiasta radiosta. Luulin selostusta joksikin mielikuvitussepustukseksi ja suljin radion! Tuon takia en tykkää radiokanavista, joilla ei selkeästi tiedä milloin on vuorossa uutiset, milloin lätistään niitä näitä.

    Voit huoletta jatkaa lomakuviesi esittelemistä, kiva niitä on katsella! Ja harmi autosi.

    RispondiElimina
  4. Sinä päivänä kuulin töissä radiosta että jokin pienkone on törmännyt mastoon. Kun pääsin kotiin, tuli samalla pölynimurikauppias esittelemään meille imuria.
    Laitoin television auki kun uutisetkin olivat tulossa. Siinäpä sitten vain istuttiinkin sohvalla emmekä olleet uskoa mitä näimme.
    Pölynimurista ei puhuttu mitään.
    -seija-

    RispondiElimina