Otranton linnassa sattui sopivasti olemaan Mirò:n nayttely. Grafiikkaa ja runoja. Huoneet sopivat nayttelypaikaksi erittain hyvin ja valojen asettelu osui nappiin.
Puglialainen keramiikka on kaunista, kaytannollista ja arvostettua. Viela sita myos tehdaan seudulla paikallisin katosin. Koristekuvioista tyypillisimpia nuo taplakukat, kukot ja oliivinoksat. 
Nama kangaspuut olivat vain naytilla keskella katua, mutta majapaikan ruokasalissa oli sellaiset ihan oikeat. Istumakorkeus naytti olevan melkein maan tasalla. Kutojan selkaparkaa ajattelin...
***
Sain Lissulta tallaisen tunnustuksen. Kiitos lampimasta ajatuksesta. Laitan sen saman tein kiertoon omaa tietaan omaperaisesti kulkevalle Maahiskalle.
Kiitos <3
RispondiEliminaMuistan pienenä Barcelonassa Miron museon. Se oli ihmeellinen paikka leikkiä hippaa isoveljen kanssa.
RispondiEliminaOlikos niissä sisällä olevissa kangaspuissa jotain tekeillä? Ostitkos jotain keramiikkaa. Miro ja lapset sekä lapsenmieliset kuuluvat jotenkin yhteen.
RispondiEliminaMaahiska: no oleppa hyva. Kayn blogissasi aina mielellani.
RispondiEliminaTuure: no sinnehan pitaisi paasta, vaikken taida kehtaanko enaa hippaa leikkia.
Lissu: kangaspuissa taisi olla naytosmielessa joku tekonen, mutten nyt saa miellen mika. Keramiikkaa lahti mukaan jonkun verran, lahinna tuliaisiksi. No ilmankos se Mirò niin kovasti viehatti. Viela kun olisin osannut ranskaa, niin olisin saanut jotain irti jotain myos runoista.