1. Nelja tyota, joita olen elamassani tehnyt.
- mansikanpoimijana Suonenjoella. Mentiin sinne siskon moottoripyoralla. Tultiin pois ennen maaraaikaa, kun sattui sateinen kesa.
- leirintaalueella ylioppilaskesana. Upea paikka ja hyvantuulisia lomalaisia. Olin melkein itsekin lomalla.
- talomaalarina. Tultiin inter-raililta, rahat kertakaikkisesti lopussa. Kaverin isa ehdotti talonmaalausta ja mehan otettiin haaste vastaan kukkaro kiljuen. Kuuma kesa; paivat karvisteltiin keltaisen maalin kanssa ja yot nukuttiin kellarissa, kun talossa oli liian kuuma.
- oppaana Roomassa. Silloin tiesinkin asioista paljon. Nyt taytyy jo tarkastaa vuosilukuja ja keisareiden nimia.
2. Nelja paikkaa, jossa olen ollut lomalla:
- monella saarella. Tunnen niihin erityista vetoa. Italian saaret olen kohta kiertanyt kaikki, Kreikassa kaynyt monta kertaa. Joka kertaa uhoan muuttavani juuri sinne saarelle. Asun kuitenkin edelleen taalla vuorten juurella.
- maalla lapsena. Kengat narikkaan kesaksi. Villia ja vapaata.
- Islannissa autolla. Norjassa ajettiin laivaan. Islantiin saapuessa kolmen paivan merimatkan jalkeen kuristi kurkkua: ei puun puuta nakyvissa. Siita sitten tunnelmat paranivat hetkessa. Reissun jalkeen vietiin valokuvat kehitettavaksi: ei kuvan kuvaa, kamera oli mennyt lakkoon ilmoittamatta. Mokoma rikkuri.
- Niilinristeily. Lahtisin uudestaan huomenna. Mielestani kuuluttava jokaisen itseaan kunnioittavan turistin kalenteriin. Vatsalaakkeitten kanssa.
3. Nelja telkkariohjelmaa, joita tykkaan katsella.
- viimeksi koukussa x-Factoriin, taitaa tulla Suomessa nimella Idols tai jotain sinne pain. Vaikka tiedan, etta ohjelma on kaupallinen ja paras ja voittaja eivat ole valttamatta synonyymeja, suhtauduin taman vuotiseen kilpailuun paatoksella.
- rajatieto-ohjelmia katselen aina siihen asti, kunnes alkaa pelottamaan ja joudun laittaan toosan kiinni.
- Doctor House, kyyninen hulluutta (=neroutta) hipova sairaalasarja on joskus pitanyt kotona kaikki sunnuntai-illat. Nakyyko Suomessa?
- Olympialaiset. Silloin telkkari on auki yotapaivaa ja imeydyn kisatunnelmaan.
4. Nelja nettisivua, joilla kayn melkein joka paiva.
- tyohonliittyvat, postit, blogit ja kahden maan sanomalehdet.
5. Nelja lempiruokaani.
- suklaa.
- rakkaudella tehty kotiruoka. Missapain maailmaa tahansa.
- retkiruoka. Miksi prikuulleen sama juustovoileipa maistuu paremmalle retkella kuin omassa keittiossa?
- melanzane alla parmigiana (munakoiso-tomaattisose-juusto-paistos).
6. Nelja paikkaa, jossa olisin mieluummin nyt.
- siskontyton kanssa leikkimassa alkuasukasta Galapagossaarilla.
- maailmassa, jossa ei olisi kelloa eika harnaavia aikatauluja. Istuisin jossain meren rannalla puun alla ja paneutuisin vaikka vanukirjontaan.
- ihailemassa tahtitaivasta korkean vuoren huipulla.
- jossain tajuntaarajayttavassa konsertissa.
Jos jaksoit lukea tanne asti olet haasteen ansainnut!
Caracasissa, Venezuelassa kannattaa kayda intiaanitorilla. Tunnelma on tiivista ja tavaraa aivan kasittamattoman paljon. Eika mitaan made-in-cina kraasaa, vaan ihan aitoa. Panamalaisia kasintehtyja tekstiileja selailin hetken ja toisen. Pinosta nappasin lopulta nama kaksi. Hinta oli aivan mitaton tyomaaraan ja tekijan taitavuuteen nahden. 
Riikassa iltapaiva. Olo oli vahan kuin niilla japanilaisilla turisteilla, jotka tulevat Euroopan kiertueelle: 15 maata kolmessa paivassa. No meilla oli tavoitteena VAIN 9 maata seitsemassa paivassa.
Parnussa piti kayda, kun mummo kehui sen pitkaa valkoista hiekkarantaa. Aikaa oli sen verran niukasti, etta matkakaveri tutustui mieluummin kaupungin (?) keskustaan, mutta minua ranta veti puoleensa vastustomattomasti. Kaveri kylla suojeluspuuskassaan ensin meinasi ettei jattaisi minua yksin autiolle rannalle -EI MISSAAN TAPAUKSESSA-. 
Ilta (ja pitkalle yota) meni sitten ystavien jarjestamissa juhlissa tahtitaivaan alla. Syotavan (sita ei koskaan puutu italialaisten juhlista) lisaksi tarjolla oli hanurin ja harmonikan soittoa, tanssiesityksia, teatteria, runoja, laulua kitaran saestamana, afrikkalaisia rytmeja ja osallistuttiin mekin ohjelmaan kuoron kanssa. Kun valot illan paatteeksi sammutettiin, paaosia jaivat juhlapaikalle nayttelemaan tahtitaivas, satakieli ja kiiltomadot.
Ennen Tallinnan lauttaan ajamista jai Helsingissa aikaa parin tunnin kavelykierrokseen. Uspenskin katedraalissa tuli kaytya ihan ensimmaista kertaa. Yllattavaa hohtoa ja kimallusta. Wikipedian mukaan lansimaiden suurin ortodoksinen kirkko.
Alvar Aalto-museon ja Jyvaskylan Yliopiston alueen vierailun jalkeen ihailemaan maisemaa Laajavuoren hyppytornista. Vahinko, etta sinne isompaan ei viela paassyt. Kiivettiin pienemman, puisen huipulle (vieraan ensin kieltaytyessa, naytti kuulemma huteralta, mutta tuli sitten kuitenkin perassa). Vieras oli mieltanyt Suomen niin tasaiseksi, etta paatteli huipulta nakyvan koko maan. Jannitysta elamaan toivat mustanpuhuvat ukkospilvet. Ne saivat meidat juoksemaan melkoista vauhtia alastulomakea pitkin monttuun asti. Eiolisipystynytpysahtymaanvaikkakuinkaolisihalunnut...
Nuuhkimaan tuoreen tervan tuoksua Petajaveden puukirkon pihalle.
Nauttimaan Oivan ja Leenan kotileipomon tuotoksia aitoon Lontoonbussiin Keuruun torilla. Samalla tuli tutuksi koko bussin historia ja riihirukiin tekotapa.
Kokeilemaan Peurungan kylpylan saunoja ja altaita ja kuuntelemaan Laukaan koskien pauhuntaa.
Seuraava kuva mokkirannasta. Siella grillattiin tietenkin herkkuja hyvassa seurassa. 
Ilmat suosivat ja kavelylenkin varrelta loytyi nain komea talo. Kuovit, rusakot ja kurjet kuuluivat myos maisemaan runsain maarin.
Tanaan:
