RICORDANDO

Kuljeskelen mielellani hautausmailla, olipa maa mika tahansa.

Ylakuvassa kotikylan hautausmaan sisaankaynti. Latinaa taitamattomana kuvittelin kirjoituksen tarkoittavan sielujen puistoa (parco delle anime italiaksi), kunnes joku viisaampi valaisi, etta se tarkoittaakin "en saasta ketaan" (non risparmio nessuno) itsensa Kuoleman lausumana.

Talla hautausmaalla lepaa Aldo Moro, terroristien vuonna 1978 murhaama Italian entinen moninkertainen paaministeri. (ei kuvassa)

Ja taman vaatimattoman rosmariinipenkin alle on haudattu vuonna 1999 Daniele. Oscar-voittaja vuodelta 1970.

ARKIAAMU

Aamuisen tyokierroksen varrelta. Pilvetkin osuivat just sopivasti kohdalle.

Taalla yltakyllaisen kommunikoinnin kulttuurissa nama pankkireissut eivat koskaan kay hetkessa, vaan aina tapaa tuttuja, joita ei voi ohittaa yksinkertaisesti kadenheilautuksella. Se olisi erittain epakohteliasta. Taman aamun saldoon kuuluu: yksi kuorolainen, kaksi hyvaa ystavatarta ja toisen kodin naapuri. Vasta kun tarkeimmat kuulumiset on vaihdettu, voi sanoa, etta on kiire toihin. Tarvitsen lisaaikaa vuorokauteen.

Laukku, johon en kyllasty koskaan. Kookoskiekoista tehty ja siksi aika painava ilman sisaltoakin. Kirpputorilta, mistas muualta.

TUULEN TUOMIA AJATUKSIA

Mita siita seuraa kun syo tuorepinaattikeittoa ja selailee edellisella viikolla postilaatikkoon ilmestynytta leijamestarin uutta kuvastoa? Ulkona myrskyttaa, ei puhettakaan leijailukelista.

Ei kun taittelemaan sisatiloihin sopivia siipia. Ohje origamikirjasta. Tein monta, monesta materiaalista, pienia hiomisia kokeillen. Aerodynamiikan salat meinasivat vieda mennessaan. Parhaiten liitelevia tuli kuvalehtien patinoiduista sivuista.

Leijamestarin nettisivut loytyvat taalta, englanniksikin. Paitsi kaikenlaisia leijoja ja muita lentavia, he valittavat myos sirkusvalineita. Koko yritys ja sen pyorittajien asunto on vanhassa upeassa kivitalossa ja talon pihalla on vierailun arvoinen ikiliikkujamuseo. Sivuilla juttua siitakin.

HYVAN MIELEN AINEKSIA

Kavin sormusostoksilla takuupaikassa. Puurinkulat pakattiin pieneen punottuun rasiaan. Kaupasta ulostullessa en tiennyt olinko iloisempi loydoistani vai siita mihin ne oli piilotettu.

Joo joo, ei olis pitanyt rehennella, etta ostan mansikoita sitten vasta kun on niiden luonnollinen kypsymisaika. Nama espanjalaiset herkut hyppasivat karryyn ruokakaupassa, enka saanut niita millaan houkuteltua takaisin hedelmahyllyyn. Ja kun kerran tanne asti ankesivat oli niita pikkupakko maistaa. Ei hassumpia.

Pusi pusi, kiss kiss, baci baci.

VAIHDELLAAN

Sunnuntaina korttelijuhlassa oli myos mahdollisuus vaihtaa tavaraa, tai jos ei ollut vaihdettavaa, sai mukaansa ottaa kiinnostavan esineen ihan ilmaiseksi.

Ihastuin Marzio Tamerin pikkutarkkoihin maalauksiin. Niissa voi eroittaa jokaisen pinjamannynhavun ja sudenkarvan. Maisemat ovat pysahtyneita, haaveilevia.

Nayttelykatalogin vastineeksi jatin virkatun, pehmean avaimenperan. Noita on valmistunut vino pino, kaikissa erilainen reunus. Sisalla pumpulia.

Ja kun kerran alettiin puhua kulttuurista, niin tassa vilaus siita, mita taman talon karvaiset, nelijalkaiset ja teravakyntiset ovat mielta italian kielesta:

Jos kiinnostaa oman kulttuuritason mittaaminen, sen voi suorittaa taalla. Toivottavasti pisteet ovat paremmat kuin nailla riivioilla.

KUTITTAA

Virkkasin ja askartelin huivin. Virkkasin ensin verkkoa ja pujottelin sitten reikiin efektilankaa. Tykkaan varista, mutten kutituksesta.

Kylla taalla valilla syodaankin. Eilen keittelin lounaaksi tuoreita, isoja "korallipapuja". Niista nitistetaan paat pois ja leikataan pariksi-kolmeksi palaseksi. Keitetaan runsaassa vedessa noin 20 minuuttia. Paalle merisuolaa ja oliivioljya. Tahan pitais lisata, etta niiden kanssa soin itsetehtyja sampyloita, mutta tunnustan, etta kavin sellaisen hakemassa kylan leipomosta.

Poydalla jo monessa muussa blogissa vilahdellut Toastin kuvasto (voi tilata ilmaiseksi Toastin sivuilta). Jollain Kreikan saarella tunnelmallisesti kuvattu. Nostalgiaa herattavaa...

Sisapiirin juttuja

Neulegraffitit numero 1 ja numero 2.

Lenkkipolun varrelta loytyvat. Ujoja ja maisemaan sopivasti maastoutuvia. En tuntenut oloani mitenkaan rikolliseksi. Kukaan ohijuoksijoista ei pysahtynyt eika puistonvartijat tulleet arhentelemaan. Tervehtivat reippaasti ohiajaessaan. Mitaan nimilappua en graffiteihin laittanut.

Talle tielle lahdin siis knitsea: n innoittamana. Han tosin on "alan ammattilainen" ja seuraa blogissaan graffitiensa jatkovaiheita.

Seijalle ja muille Italian ystaville kuva Anguillaran kylasta Bracciano-jarven rannalla.

Ce stò, lascia libero

Tein sen mita uhkasin. Entisesta narupaidasta helma umpeen ja nyt paita elaa uutta elamaansa kassina. Toimii! Tarvitsin kevyen kantolaitteen tai chi-kengille ja he loysivat heti toisensa. Kassi ja kengat siis. Kuva on surkea, koittakaa kestaa ja kengat ovat niin rumat (mutta niiiiin mukavat) etten raakkaa niiden esittelylla ketaan.

Festa

Kaikki hyvin.

Laulut laulettu. Vahan epavarmuutta uusimmissa kappaleissa, niiden sanat eivat viela ole ikuisesti tallennettuina jossain aivonmutkassa. Saatiin aanivahvistusta paitsi parista yleisoon kuuluvasta, niin myos eraan kuorolaisen siskosta, joka on meille aivan saavuttomattomalla tasolla. Han lauloi kappaleen kanssamme vieressani ja vasemmanpuoleinen korva soi viela illallakin. Miten niin pienesta ihmisesta voi lahtea niin paljon aanta!

Lapset kuuluvat siihen yleison eliittiin. Ei puhettakaan keskittymiskyvyn puutteesta ja herkasti heille rytmi laskeutuu myos jalkoihin. Niin eilenkin.

Tramontana

Mita kummaa? Tuntematon kasvi. Ensin nain sellaisen kukintoja nain pienessa vihertavassa pensaassa.
Vahan matkan paassa nakyi samoja kukintoja ihmekoynnoksen seassa.

Poimin muutamia talteen tutkimustarkoituksiin.

Ja miten ihmeessa punaisten sekaan oli kasvanut yksi musta? Tarkkasilmainen voi nahda sellaisen ensimmaisessa kuvassa.

Osaamisen riemu

Uuden opettelu pitaa mielen virkeana. Leijaa en ollut lapsena lennatellyt, en kylla tieda miksi. Nyt sellaisen hankin leijamestarilta, helpon yksinaruisen. Niska vinossa katselen taivaalle ja mietin korkeita ajatuksia. Kuvassa mallina retkikaveri.

Kevyet askeleet

Kuoroharjoitukset pidetaan paikassa, jossa voi rallatellessa ihailla tallaisia maisemia. Sunnuntaina esiinnytaan Roomassa eraassa korttelijuhlassa ja eilen hiottiin ohjelmistoa tapahtumaan sopivaksi.

Kaksi alempaa kuvaa otettu taman aamun virastokaynnin jalkeisessa helpottuneessa olotilassa. Sain asian hoidettua niilla papereilla, joita puhelimessa oli pyydetty ja melkein niin nopeasti kuin oli luvattu. Piti vaan kuunnella tyynena puolisen tuntia kolmen virkailijan jutteluja laihdutuskuureistaan. En jaksa enaa noin pienesta hermostua.

Sita paitsi seuraavan kerran henkilollisyyspapereita tarvitsee uusia vasta 19.3.2019.

Kevatta rinnassa

Villaisten asioiden aika alkaa olla talle talvelle ohi: villapuserot ja -sukat kutittavat ja neulominen villalangoista saa kadet hikoilemaan. Siis selvia kevaan merkkeja.

A tavola

Eilen illallisella paikallisittain "paremmissa piireissa". Ihania ihmisia, ei ole niiden vika etta ovat syntyneet vaikutusvaltaiseen, rikkaaseen perheeseen. Ovat ottaneet minutkin, demokratian kasvatin, ystavakseen. Aiheena heidan viimeisin matkansa: Pariisiin. Olin seuran ainoa, joka ei ole kyseisessa kaupungissa viela kaynyt. Kuuntelin silla korvalla, etta jos tassa joskus, vaikken mikaan kaupunkihai olekaan.

Vein tuliaisiksi neulottuja sydamia.

Mopolla paasee

Onnistuneen viikonlopun paatteeksi paasin viela kauden ensimmaiselle moottoripyoraajelulle. Ei kuitenkaan tuolla kuvan mopolla, vaan isolla ja turvallisella matkascooterilla.

Auringonlaskun aikaan mieli herkistyy aina.

Mukava viikonloppu takaa oikean asenteen alkavalle viikolle. Ainakin minulla.

Andiamo al mare

Vein pienet vieraat retkelle rannalle. Huomattavasti villiintynytta kaytosta: aaltojen kanssa kilpaa juoksemista, markia varpaita ja mekonhelmoja, kirkumista ja hihittamista, hiekasta rakentelua, leijan lennattamista.

Valtettiin nipinnapin uhkaavalta nayttanyt tilanne:

Paivan paatteeksi rentouduttiin lampimassa kivenkolossa jokainen omalla tavallaan (foto Mauro):

He lahtevat nyt takaisin Korvatunturille. Tonttujen loma on ohi. Lupasivat tulla ensi vuonna uudestaan. Hyvaa ja turvallista matkaa!

Trallallaa...

Hauskaa ja elamyksellista viikonloppua kaikille!

Huomenna mukava retki tiedossa. Odottaminen on jo osa huvia.

Mukaan lahtevat ainakin leija, lauma pienia vieraita ja evaskori.

Pahan paivan varalle

Eilen iltapaivalla naytti tallaiselta:

Liliana, ammatiltaan opettaja, vapaa-aikana intohimoinen lastensairaaloita kierteleva pelle, antoi pyytamatta tallaisen elamantaitovihjeen:
"Joka ilta kirjoita vihkoon kolme paivan aikana tapahtunutta positiivista asiaa. Huonon hetken sattuessa lue kirjoittamaasi."
Tuloksen varmaan jokainen voi arvata.

Aloitan tanaan. Haluan olla valmistautunut, kun seuraavan kerran hanta viistaa maata.

Mita meista jaa jalkeen?

Roomalaiset rakensivat aikoinaan talle alueelle huviloitaan. Jalkia kahdentuhannen vuoden takaa loytyy melkein mista vaan. Jokaisella paikallisella on aiheesta kertomuksia, joista puhutaan vain luotettavassa seurassa. Usein loydot eivat ehdi valtion varastoihin polyttymaan, vaan paasevat koristamaan yksityisten rakennusten seinia tai takanreunoja. Nama palmikot loytyvat jo mainitun luostarin sisaankaynnin luota.