HO VINTO!

Voitin joku aikaa sitten Lissun arpajaisissa. Paketti oli seilaillut matkalla Suomi-Italia noin kolme viikkoa (tavallisten parin paivan sijasta) ja kotitutui siis vihdoinkin eilen. Varsinaisen arpajaisvoiton, eli pulloessun (ja niitakin kaksin kappalein), lisaksi siella oli kaikkea muutakin kivaa.

Hoyhenia, kaksi kiinnitysta vailla olevaa neulegraffitia, Helen Schjerfbeckin kaunis kortti, ohje Soilenkin blogissa vilahtaneisiin pikkuleipiin, kranssinsiemenia, juttu graffiti-Elinasta, lakua ja salmiakkia ja aina niin mielenkiintoinen Luontaisterveys-lehti. Kiitos, grazie.

Postimerkkeja oli joku havitellut, muttei ollut aikomuksissaan onnistunut. Joskus on tullut perille kirjeita, joista merkit on sumeilematta saksittu parempiin kokoelmiin.

Huomenna nokka kohti kotomaata. Seuraavat kolme viikkoa saan nauttia Suomen kauniista kevaasta (toivottavasti) ja hyvasta seurasta (taatusti).

Kuulumisiin
Baci

ANGOLI

Voiko penkilla istuskelemisen laskea harrastuksiin? Joku kummallinen vietti saa istumaan alas tuommoisille paikoille. Silloin aika pysahtyy, lihakset lepaavat, sydan kiittaa ja ajatukset ovat pilvenhattaran kevyita. Ja kun kiintio on taysi ja paluu rutiineihin on edessa, hitunen rauhaa tarttuu eleisiin ja olemiseen. Penkkiterapiaa?

Taman aukon syvemmasta olemuksesta (lue: kayttotarkoituksesta, penkilla istuskelemisen jalkeen ilmaisu on hieman omaperaista) en ole viela paassyt selville. Liian korkealla oveksi, ikkuna-aukoksi liian iso. Pitaako sita kaikkea tietaakaan?

VIISAITA KYLA TAYNNA

Olishan se hienoa, kun vois sanoa olevansa kotoisin Nerolasta.

MATKAMUISTOJA

Viimekesana virkkasin paaasiassa edellistalven egyptilaisista matkamuistopuuvilloista verhon vessan ikkunaan. Kerien metsastaminen luonnonkuiduista kuuluisassa maassa oli sinallaan elamys. Ensin piti selittaa egyptilaiselle oppaalle (puhui erittain hyvaa italiaa) mita me ryhman kolme kasityohullua haluttiin. Sitten illan hilppeessa lahdettiin holkkaamaan Luxorin torin sivukujille, jonne en ehka olisi yksin lahtenyt edes paivalla. Opas kyseli joka kulmassa ohjeita paikallisilta ja vihdoin paastiin luukulle, jossa isosilmainen poikanen naytteli elavaa kysymysmerkkia. Jotenkin he saivat sovittua, etta myohemmin illalla risteilyaluksellemme joku olisi tuonut jotakin. Odotusta. Sovittuna aikana joku toinen miespuolinen tuli paikalle kainalossaan kaksi kymmenen keran puuvillapakettia. Kerat, kaikki eri varisia, kuten oli sovittu, erilaatuisia (ei sovittu) ja useat ei niin kauhean puhtaita. Otin kaikki.

Alakuvassa verhon raosta nakyy tuossa joella silloin talloin liikennoiva aurinkoenergialla kulkeva turistilaiva.

SENZA TITOLO, SENZA AUTORE

Naihin "kansanmaalauksiin" tormaa vahan valia. Aiheet ovat yleensa uskonnollisia, tarkeaa niissa on viesti ei taiteilijan henkilollisyys.

PRONTO

Hexagoneista valmistui tyyny, toinen aluillaan. Jos olisin malttanut hoyryttaa olisi tulos ollut tasaisempi. Hatahousu.

Nadian koruja kuvattiin taas. Teknisia ongelmia lahikuvien ottamisessa.

Tiivisteiden ja muttereiden uusia olomuotoja:

Ja sitten kun me paastiin vauhtiin...

VILLA ADRIANA

Toisena paasiaispaivana kaytiin retkella Hadrianuksen kotona Tivolissa. Myos eilisen kuvat ovat sielta.

Keisari Hadrianus rakennutti itselleen Roomaa rauhallisemman asuinpaikan vuosina 118-138. Alue rakennuksineen ja puistoineen on valtava ja ehdottomasti vierailun arvoinen. Paakaupungista sinne on vain noin 20km. Itse tykkaan menna paikalle ajan ja evaitten kanssa.

Villa Adriana on julistettu vuonna 1999 Unescon suojelukohteeksi.

Wikipediasta loytyy lisaa tietoa.

RIFLESSI

Kameran kanssa liikkeella ollessa tulee kiinnitettya huomiota ihan uudenlaisiin asioihin. Heijastukset vedessa on yksi niista.

SANATON

HARAMAKI

Kylmanarkana kaikki lampimat jutut ovat erittain tervetulleita. Villasukat taalla kivilattioiden luvatussa maassa ovat talvella valttamattomat. Kuumia juomia kuluu litrakaupalla. En muista missa ensimmaisen vihjeen nain tahan "napalammittimeen", mutta haikailematta omin sen itselleni. Kolme poolopuseroa, yksi mekko ja yksi narupaita muuttivat olomuotoaan. Eli nama omani ovat viela vahan vaisuja, kun materiaalirajoitteisuus iski tekohetkella. Ensi talveksi haluan naita kaikissa sateenkaaren vareissa ja mita koristeellisempia sen parempi! Haramakia voi pitaa kokonaan vaatteiden alla, mutta se voi myos piristaa huomattavasti pukeutumista, jos osan siita jattaa nakyviin. Tai vaikka ujuttaa muiden vaatteiden paalle.

Lupausten mukaan Haramaki virkistaa verenkiertoa, helpottaa vilustumisoireita, auttaa ruuansulatuksessa ja kuukautiskivuissa. Se tukee sisaelimia, erityisesti munuaisia ja maksaa. Ainakin.

Haramaki kuului alunperin samurain asuun. Aiheesta voi lukea enemman:
taalta
taalta
ja
taalta

ENNEN JA JALKEEN

Tuijalta Helsingista tuli viesti, etta han oli osallistunut johonkin ihmetapahtumaan, aiheena "Savi ja kollektiivinen keho". Kurkkasin sivuille ja jain sinne ihailemaan moneksi toviksi.

Mita 1300 ihmista saa aikaan 100.000 kilon painoisesta savikuutiosta kymmenen paivan aikana? No vaikka mita. Jotkut teoksista hymyilyttavat, jotkut ihmetyttavat, jotkut inhottavat, jotkut herattavat voimakkaitakin tunnetiloja. Joitakin vain ihailee. Jotkut teokset muuttuvat uusien tekijoiden ansiosta. Savikuutio saa uusia muotoja. Tila tayttyy.

Kannattaa kayda taalla: Ihme. Kuvapaivakirjasta loytyy satoja mielenkiintoisia kuvia.

PARKKIPAIKAN PIRISTYKSIA

Naita paikalliset kutsuvat nimikkeella murales. Jotkut todella taidokkaasti tehtyja.

KUVATON

Tanaan 275:n Abruzzon maanjaristyksessa kuolleen yhteiset hautajaiset ja maansuru.

Voimakkaita jalkijaristyksia edelleen.

Nyt etsitaan syyllisia. Miten myos uudet, kaikkien normien mukaan muka rakennetut rakennukset luhistuivat kuin korttitalot? Kuka on spekuloinut ihmishenkien kustannuksella?

Erilainen paasiainen.

KAUPUNGISSA

Eilen oli taas Tarkeiden Paperien Paiva eli kavin pyorahtamassa tuolla Isossa Kylassa. Kuvat Piazza Barberinilta. Sen keskella Berninin vuonna 1643 taiteilema "Fontana del Tritone", jota ainakin Wikipediassa kehutaan kovasti. Minusta se vahan hukkuu tuonne ei aina niin kauniiden rakennusten keskelle.

Tama on sita vuodenaikaa, kun alkuasukkaat viela kulkevat toppatakeissa ja talvisaappaissa ja turistit shortseissa ja hihattomissa paidoissa. Siita syntyy aika hilpea sekamelska. Oma pukeutumiseni on jotain silta valilta. Tukehtuisin palttoossa, mutten tarkenisi topissa.

Piazzan laidalla, siina kulmassa mista alkaa kuuluisa Via Veneto on "Fontana delle api" eli mehilaisten suihkulahde, Barberini-suvun kunniaksi.

PRIMAVERA

Varma kevaan merkki: Juudaksen puut kukassa. Kukat ensin, sydamen muotoiset lehdet vasta myohemmin.

Katoava ammatti: kellonkorjaaja.

Kuvat seudun mielestani kauneimmasta keskiaikisesta kylasta.

KEVENNYSTA

Kiitos teille kaikille ihanille ihmisille, jotka olette soitelleet ja lahettaneet viesteja kysellen kuulumisia.

Maanjaristyksesta eniten karsineelle alueelle on paasy kielletty asiattomilta, vaikka kuinka haluaisi olla hyodyksi. Sen sijaan ystavat, jotka kuuluvat asianmukaisiin vapaaehtoisjarjestoihin ja jotka ovat saaneet koulutuksen katastrofitilanteita varten, ovat jo paikan paalla.

Sitten muihin kuulumisiin. Viikonloppu meni mielenkiintoisilla Tai-Chi-kursseilla Roomassa. Opittiin uusia taitoja ja tutustuttiin uusiin ihmisiin. Miten virkistavaa!

Seuraavat kuvat on otettu pari vuotaa sitten kevaalla. Saan salliessa harjoitellaan tuolla puistossa ja sen parempaa harjoittelupaikkaa ei olekaan.

Kuvissa opettaja Claudio Bergamo nayttaa miten Tai-Chi sujuu myos kahden miekan kanssa.