Pitkan matkan viimeinen pysahdyspaikka. Rantakaupungissa Triesten ja Venezian valilla. Merta nakyi edellisen kerran Jurmalassa. Siella piti olla talvitakki tiukasti ylla, taalla talviturkki jai tuonne mereen.
Tuntui taivaalliselta paistatella auringossa ja nauttia melkein tyhjasta rannasta.
Matkakaverikin sai mielenrauhan, kun vihdoin sai kunnon kahvia (espresso) ja tuttuja savukkeita.
Sisko kysyi puhelimessa matkan jalkeen (hei vaan sinne pohjanmaalle!), etta lahtisinko uudestaan. Vastasin, etta lahtisin, mutten heti seuraavana paivana.
Nyt voisin jo lahtea.